Tölkkikana

Hyppäsimme tähän tölkkikana villitykseen hieman jälkijunassa vasta Big Green Eggin hankinnan myötä. Paljon on puhuttu siitä, että tölkeistä voi irrota lihaan haitallisia aineita, ja kun olen välillä hieman lisäaineneuroottinen, odotellaan meillä saapuvaksi tölkkikanatelinettä, joka mahdollistaa kanan valmistuksen ilman mahdollisia lisämyrkkyjä. Ensimmäiset kokeilut tehtiin tosin ihan tavallisella tölkillä ja nesteen virkaa on toimittanut tuttu ja turvallinen Coca Cola.

EGG sytytettiin kahdesta kohdasta ja hiilien sekaan laitoin kolme omenapuista savustuspalaa. ConvEGGtor paikalleen ja lämpötilaa nostattamaan. Tavoitelämpötila oli n. 175-190 astetta. Se saavutettiin suurin piirtein viereisillä ilmaluukkuasetuksilla. Näihin ei kannata täydellisesti liimata sieluaan, sillä esimerkiksi hiilien määrä vaikuttaa lämpötilansäätelyyn melko oleellisesti ja pienetkin muutokset muuttavat lämpötilaa suuntaan tai toiseen. Piirun verran alle 200 asteen lämpötilan olen kuitenkin melko hyvin saavuttanut jättämällä valurautaisen savupiipun pois ja säätämällä alailmaluukun auki n. sentin verran tai jopa hieman pienemmälle.

Ennen Eggiin pääsemistä marinoimaton broileri kannattaa huuhdella ja kuivata. Poppamiehen rubbit ovat olleet maustamiseen hyvät, niitä on hierottu sekä nahkaan että ujutettu nahan alle.

Broilerin kypsymisaika on hyvin riippuvainen painosta, joten yleispätevää aikaa on vaikea antaa. N. kilon painoisen linnun kypsyminen kesti suurin piirtein tunnin ja vartin, mutta broilerin kanssa kannattaa aina käyttää mittaria, vähärasvainen liha ei juuri anna anteeksi ylikypsymistä. Rintafileen paksuimman kohdan pitäisi saavuttaa 75 asteen sisälämpötila ja yleensä tarkistan varmuuden vuoksi myös reiden paksuimmasta kohdasta.

Savustetun broilerinlihan erityispiirre on se, että se saattaa äkkiseltään näyttää päältäpäin hieman vaalenapunaiselta, joka tietenkin kanan kanssa tarkoittaa usein sitä, että se on jäänyt raa'aksi. Vaaleanpunaista kerrosta ei tarvitse tässä tapauksessa pelästyä, kyseessä on ns. smoke ring, joka muodostuu lihan imiessä itseensä savua. Big Green Egg tölkkikana onkin parhaimmillaan ihanan mehevä ja savuinen broileri, jonka syö ihan sellaisenaan.

Tomahawk-pihvi

Yksi ensimmäisiä BGE-kokeilujamme oli Tomahawk-pihvi, joka nimensäveroisesti näyttää suurelta lihanuijalta. Kysehän on käytännössä luullisesta entrecôtesta, joka tunnetaan englntia puhuvassa maailmassa paremmin nimellä ribeye.

Tätä pihviä varten Eggin annettiin rauhassa pöhistä ja nostaa lämpötila aina 350 asteen tienoille. Tämä onnistui melko vaivattomasti täyttämällä hiilipesä ohjeiden mukaan täyteen,  sytyttämällä hiilet kolmesta kohdasta ja jättämällä alailmaluukun täysin auki. Lihan pintaan hieraistiin reilu kerros Poppamiehen Slow Food -rubbia, jossa on sen verran makeutta, että kovassa lämmössä se karamellisoitui jättäen lihan pinnalle maukkaan kuoren.

Kypsymistä tarkisteltiin välillä lihalämpömittarilla ja jossain medium miinuksen (keskeltä n 60 astetta) tienoilla kääräistiin folioon lepäilemään. Pihvin kypsyysastehan on aina makuasia, eikä meilläkään vallitse täydellinen konsensus sen suhteen, mutta tilanne ratkeaa isojen pihvien osalta siten, että käännellään lihaa välillä kypsymään myös pystyyn kyljelleen, jolloin uloimmat reunat ovat lähempänä mediumia ja keskiosa medium miinus.

Tomahawk oli ensikokeiluiksi Eggillä erinomaisen helppo ja hyvä valinta. Lämpötila on helppo nostaa korkeaksi pihvien paistoa varten, enemmän harjoittelua vaatii pitää lämpötila matalampana tai tietyssä astemäärässä. Lopputulos tästä kokeilusta oli erinomaisen maukas ja mehukas pihvi.

Lisävarusteet

Mitä lisävarusteita Egg tarvitsee?

Ensin tietenkin perusjutut, joita ilman ei kannata kaupasta lähteä:

-tulitikut ja sytytyspalat, sytytysnestettä ei saa käyttää

-hiilet: pelasimme varman päälle ja ostimme Eggin omia hiiliä. Kallista tavaraa, mutta ollut hintansa väärti. Hiilistä varmaan lisäpostauksia jossain vaiheessa. Jätä briketit hyllyyn!

-jalusta: Eggiä ei saa istuttaa palavan materiaalin päälle ilman alustaa, joten suoraan hankintaan jonkinlainen teline tai taso, johon Eggin voi istuttaa. Suomen valikoima tämän suhteen ei ole kovin kattava, joten me tyydyimme suosiolla BGE:n omaan pyörälliseen telineeseen.


Näiden perustarvikkeiden lisäksi ehdottomasti tärkein ja heti hankittava lisäosa on ConvEGGtor, eli keraaminen taso, jolla Big Green Egg muuntautuu grillistä savustimeksi tai uuniksi. Toimintaperiaate on se, että taso estää suoran lämmön grillausritilän alapuolelta ja kierrättää sen grillin kuvun kautta. On jopa hieman hassua, ettei tämä osa sisälly alkuperäiseen pakettiin, niin oleellinen se kuitenkin on monikäyttöisyyden kannalta. Hankintabudjettiin kannattaa siis alusta alkaen laskea myös tämä ConvEGGtor (joka myös plate setter -nimellä tunnetaan).

Näiden pakollisten hankintojen jälkeen lisäosaviidakkolle ei loppua näy ja hifistellä voi vaikka kuinka paljon. Muutamia harkinnan arvoisia ja hyväksi havaittuja lisätarvikkeet:

-savustuspalat ja purut: eri lihoille omat arominsa, kokeilemalla tutustuu
-tuhkaimuri: puhtaanapito helpottuu huomattavasti!
-pizzakivi: saattaa löytäkin monesta keittiöstä
-valumisastia: epäsuorissa grillauksissa ja slow & low projekteissa on hyvä olla lihojen alla jokin astia, johon rasva valuu. Kertakäyttöinen folioalusta toimii ensihätään, mutta on pidemmän päälle epäekologinen ratkaisu.
-hiilihanko: koukkumainen pää on hyvä apuväline kuuman ritilän nosteluun ja tietenkin hiilien tökkimiseen tarvittaessa, siirsimme oman halpistakkasetin Eggin viereen
-pitkät grillipihdit: unohda muovi
-hyvät patakintaat: kuumimmissa lämpötiloissa pihtikäsi koetuksella, vaikka vain nopeasti kääntäisi
-suojapeite: löytyy Big Green Egg mallistosta, mutta omamme löytyi Tokmannilta. On tarkoitettu tosin pallogrillille, mutta ei kerrota sitä kenellekään.

Big Green Egg -ostajan opas

Ensiostaja tulee Big Green Eggiä ostaessa vaikeiden valintojen äärelle. Minkä kokoinen? Mitä lisävarusteita? Vastaukset näihin kysymyksiin eivät ainoastaan ratkaise Eggin mahdollisia käyttötarkoituksia, vaan vaikuttavat myös investoinnin suuruuteen.

Sanotaan nyt suoraan, että onhan tuo Egg aika kallis, siis hiiligrilliksi. Kaasugrillithän toki saa nykyään jo jotain maksaakin, sillä eihän viisipolttimoisen rosterihirmun valmistaminenkaan ilmaista ole ja naapurin kateellisen ilmeen hintaa ei voi rahassa mitata, kun sellaisen kasaa terassinkulmaan. Niin näppärä kuin kaasugrilli onkin, puuttuu siitä se joku elävän tulen tuoma fiilis ja tunnelma, joka hiiligrillin mukana tulee. Mutta silti, hiiligrillistäkö joku maksaisi yli tonnin? Eggistä haaveilijan kannattaa muistaa, että kyseessä ei ole mikään perinteinen pallogrillipömpeli, vaan parhaimmillaan eliniän kestävä grilli, uuni ja savustin yhdistettynä. Kannattaa siis tosissaan pohtia myös, mihin Eggiä aikoo käyttää ja saako siitä kaiken hyödyn irti. Jos suunnittelet grillaavasi lähinnä Kabanossia ja Pirkan esikeitettyä maissia, osta se pallogrilli. Jos sen sijaan kiinnostaa valmistaa kokonaiset broilerit, paistit ja pizzat grillissä, ollaan jo lähempänä Eggin maailmaa. Jos tuohon listaan lisätään vielä savustus ja slow & low -projektit (hitaasti matalassa lämmössä kypsytetty), mene jo kauppaan.

Emme mekään toki suinpäin rynnänneet Egg-ostoksille, vaan pohdimme myös muita vaihtoehtoja. Etsimme ensisijaisesti hyvää savustinta. Jos nyt totta puhutaan, kaikkein mieluiten olisin rakentanut takapihalleni BBQ-pitin ja istuskellut päivät pitkät Cola-tölkki kädessä kohentamassa tulta ja polttamassa pittiini lisää hiillosta. Se olisi kuulemma ollut vähän överi ja avotulesta omakotitaloalueella olisi tullut noottia. Pitmaster-urani saa siis vielä odottaa ja tyydyin tekemään valinnan Weberin Smokey Mountainin ja Big Green Eggin välillä. Parastahan olisi, jos olisi päässyt testaamaan molempia käytännössä, mutta tähän ei nyt mahdollisuutta ollut, joten mutu-tuntumalla päätös lopulta tehtiin. Nämä seikat puolustivat Big Green Eggiä meidän käyttöömme:

-helppokäyttöinen ja simppeli

-monipuolisempi, WSM on selkeästi ensisijaisesti savustin
-lämpötila-asteikko vailla vertaa (400 asteeseen asti)
-parempi lämmöneristyskyky -> tehokkuus ja hyötysuhde käytettyjen hiilien määrään hyvä
-sopivan kokoinen grillausala, WSM alkoi kahdella ritikerroksellaan tuntua hieman suurelta kahden hengen talouteen

Päädyimme siis tuomaan kotiin medium-kokoisen Big Green Eggin. Vaihto largeen voi olla joskus edessä, jos syöjien määrä kasvaa, mutta tällä hetkellä medium on meille kahden hengen talouteen juuri passeli. Jos tarkoituksesi on ruokkia isompi perhe tai kokata muuten usein suuremmalle porukalle, kannattaa suoraan harkita large -kokoista. XL-koko alkaa kolkutella jo parin tonnin hintatasoa, mutta pinta-ala varmasti riittää isompiinkin kokoontumisiin. Isompi grilli toki myös tarkoittaa sitä, että hiiliä kuluu enemmän, joten hankinnassa kannattaa miettiä sitäkin hyötysuhdetta. Mediumia pienempi voisi meillä tuntua jo liiankin pieneltä, enkä missään nimessä pienempään vaihtaisi, vaikka mahdollisuuden saisin. Mini- tai minimax-kokoisen Eggin voisin tosin ottaa pieniin ja nopeisiin projekteihin isomman Eggin rinnalle.

Yhteenvetona voisi siis todeta, että kallis hankinta mutta harvoin saa halvalla hyvää. Hetkeäkään ei ole tullut pohdittua, että kannattiko. Vaikka tulisikin pohdittua, vastaus olisi, että kannatti. Ei kai blogiakaan aloittaisi vempeleestä, johon ei olisi kaikin puolin tyytyväinen.

Lisävarusteista lisää seuraavassa postauksessa!

Tulimunaus?

"Munataanko tää?"

"Tästä tuli parempaa munattuna!"

"Mitä munataan ensi viikolla?"


Munaus, tuo negatiivissävytteinen epäonnistumiseen viittaava sana on saanut pienessä taloudessamme ihan uuden merkityksen siitä lähtien, kun Big Green Egg -hiiligrilli saapui terassillemme. Olimme pohtineet savustimen hankintaa jo jonkin aikaa, ja vakuutuimme pikku hiljaa, että BGE tulisi olemaan hyvä lisäys kokeilevan keittiömme arkeen kaasugrillin viereen. Lopullinen ostopäätös syntyi pienoisena hetken mielijohteena, ja yksi ilta menikin ajellessa kaupasta toiseen ennen kuin heti kotiin saatava yksilö löytyi.

Ketä me munailijat sitten olemme? Olemme kolmekymppinen pariskunta, joka nauttii hyvästä ruoasta ja kokeilee mielellään keittiössä monenlaista. Minä, nainen, häärään useimmiten kauhan varressa ja grillin äärellä ja toinen puoliskoni, mies, taustavoimana milloin missäkin roolissa - apukokkina, grillin sytyttäjänä, syöjänä.

BGE:n käyttöä on tässä jokunen kuukausi tullut harjoiteltua. Tuohan ei ole aika eikä mikään, eikä tässä mitään asiantuntijoita vielä ollakkaan. Tähän blogiin on tarkoitus kerätä ihan näin alusta lähtien kokemuksia Big Green Eggistä - onnistumiset ja epäonnistumiset. Oppimiskäyrä on vasta aluillaan, mutta niin se taitaa olla monella muullakin - Big Green Eggit taitavat olla Suomessa vielä verrattaen harvinaisia, vaikka kovaa grillauskansaa ollaankin. Moni valmistamistamme ruoista onnistuu varmasti muullakin vehkeellä kuin Big Green Eggillä, mutta käyttövinkit ja muu semmoinen keskittyvät tässä blogissa siihen.